New Site

I’m proud to announce that I have a new site. From now on I will write my blog on that site instead of this one. My old posts have already been transferred so you can find everything you’ve read here on the new blog, too. This site will still exist for a while, but there will not be any updates after this one.

Welcome to my new site: eevakesakuu.fi!

—

Olen saanut uudet nettisivuni valmiiksi, joten blogini muuttaa sinne. Vanhat kirjoitukset on jo siirretty uudelle sivustolle, joten kaikki täällä lukemasi löytyy myös sieltä. Tämän kirjoituksen jälkeen tätä vanhaa sivustoa ei enää päivitetä.

Tervetuloa uudelle sivustolleni: eevakesakuu.fi!

Advertisement

New Pattern: Masala

What to knit with variegated yarns? Especially those that have strong contrast between colors need special attention. Plain stockinette would be great, apart from the risk of uneven pooling of the colors. My answer so far has been stripes. I take one of these gorgeous multicolored yarns and pair it with a neutral, and the result is a wonderful piece of knitwear!

The story of this particular shawl goes back to the moment I saw a beautiful skein of yarn on the Colorsong Yarn website. It was Mini Maiden by Hand Maiden Fine Yarn, in colorway Masala. I went back to look at it many times. Eventially, I had spent so much time just dreaming about it, that the colorway was on a clearance sale meaning no new ones would ever come, and only one skein remained! Of course I had to take immediate actions and get that precious thing home with me.

The skein lingered in my stash for four years until I knew exactly what I wanted to knit with it. I cast on a shawl, working stripes together with white Adriafil Avantgarde. First, the Masala stripes were wider and white stripes narrower, but gradually it changed, ending up with the opposite: white stripes being wider and Masala stripes narrower.

By coincidence, the name Masala also means a town in southern Finland. It happens that the first home I can remember was near that town, so I have a personal relationship with it. I didn’t end up going to school there because we moved when I was six – in Finland kids start school at the age of seven – but we didn’t move far so I visited the town many times even after my early years.

Masala pattern is now available in my Ravelry store here.

—

Mitä neuloa kirjavista langoista? Etenkin, jos väreillä on suuri kontrasti, joutuu miettimään tarkkaan, mitä langasta tekee. Sileä neule olisi ihanaa, mutta värit saattavat asettua miten sattuu ja kokonaisilme onkin sitten kaikkea muuta kuin ihana. Tähän mennessä olen ratkaissut asian neulomalla raitoja. Kirjavan langan kaveriksi otan jonkin neutraalin, kuten valkoisen tai harmaan, ja lopputulos korostaa kirjavan langan eri sävyjä muuttumatta sillisalaatiksi.

Tämänkertaisen huivini tarina ulottuu ajassa taaksepäin hetkeen, jolloin näin upean vyyhdin Colorsong Yarnin nettisivuilla. Lanka oli Mini Maiden värissä Masala. Kirkkaita perusvärejä aavistuksen murrettuna sopien täydellisesti yhteen. Sitä piti käydä ihailemassa monta kertaa. Lopulta olin tuhlannut haaveiluun niin paljon aikaa, että yhtäkkiä juuri tuo väri olikin poistomyynnissä. Jäljellä oli enää yksi vyyhti, eikä uusia tulisi! Ryhdyin välittömästi toimiin ja sain kuin sainkin viimeisen vyyhdin omakseni.

Vyyhti ehti pyöriä varastossani nelisen vuotta ennenkuin tiesin, mitä siitä tulee. Aloitin
kolmiohuivin ja radoitin kirkkaanväristä Masalaa valkoisella Avantgardella. Ensin Masala-raidat olivat leveämmät ja valkoiset raidat kapeammat, sitten vähitellen asetelma liukui päinvastaiseksi.

Sattumalta Masala tarkoittaa myös taajamaa Etelä-Suomessa. Minulla vieläpä on henkilökohtainen suhde kyseiseen paikkakuntaan, sillä ensimmäinen kotini, jonka muistan, oli sen läheisyydessä. Kävin Masalassa esikoulun, mutta muutimme pois sen lukuvuoden aikana, joten kouluun en Masalassa ehtinyt. Emme kuitenkaan muuttaneet kauas, joten kävin paikkakunnalla vielä monta kertaa myöhemminkin seuraavien parinkymmenen vuoden aikana.

Masala-huiviohje on saatavilla Ravelryn kautta täällä.

New Pattern: Halo

Last summer I got an idea of a shawl that would ressemble a halo. I had recently knitted Auer, a crescent shaped shawl with garter stitch and simple lace, and I wanted to knit another one with expanding stripes of lace.

I had the perfect yarn for the project, bright yellow Handu organic wool, with 600 m per 100 g skein. The original idea was to knit until I’d run out of yarn, so meticulous calculations weren’t needed this time.

At the beginning, the project was advancing fast, like top-down crescent shaped and semicircular shawls always. My brother that happened to be visiting us the day I cast on, after watching for a while the project grow and grow, asked – joking – whether I was going to knit the entire shawl in one go. I explained that with top-down shawls it first seems to build up very quickly, but then the rows start getting longer giving an illusion of the process getting slower.

Soon I ran into the first problem. I was pregnant and started feeling physically rather awful during the first weeks, already. I’ve always loved yellow, but for some reason, the nausea was worse when I tried to knit that particular shawl last autumn. So eventually I had to give up and take a break. Some weeks later I wasn’t able to knit at all, anymore, since the movements of knitting made me even more sea sick, so I had to leave all my projects for a long time.

Later last year, close to December, I started feeling better and picked up the shawl again. Things didn’t go exactly as planned this time, either: I ran out of yarn in the middle of a lace section and the result didn’t look decent enough to me. I had a couple of viable options, and decided to make changes to the design. I added a different edging, instead of working the same simple lace pattern to the end. After a couple of swatches I knew what I wanted and unraveled several dozen rows and went on with the new edging.

The shawl would have been finished well before Christmas, if I hadn’t run out of yarn halfway through the edging! It took some time to figure out what to do. I wasn’t going to unravel the last stripe of shawl body lace since the shawl would then have become too small. Neither was there more of that same yarn available. Well, I went through my yarn stash to find something close enough in weight and color. The yarn closest to the original Handu yarn happened to be from ColourMart, so I needed to skein and wash it before I could actually knit – I didn’t want to risk felting the Handu by washing the finished shawl. I wasn’t physically well enough to do the skeining and washing for several weeks, so the shawl had to wait even more!

Eventually I got everything done and finished the shawl in late January this year. Since I had ran out of yarn, I didn’t want to recommend that same yarn, or any other yarn with the same weight, in the pattern. There’s obviously nothing wrong with the yarn weight in itself. On the contrary, the shawl is lovely. But even the smallest size I’d be writing would take more than one 100 gram skein of yarn and that wouldn’t be very practical for anyone else wanting to knit the shawl. So I decided to knit another sample with lighter weight yarn.

I chose ColourMart Diamante in a pale gray colorway that I had just bought. I held the yarn doubled to get a weight close to 700 meters per 100 grams, which is a bit lighter weight than the original Handu yarn. At the same time, I was already having the pattern tested so while I knitted the second prototype, test knitters were working on their own shawls.

This time nothing held me back, and the shawl was finished in about a month. Diamante is very lovely yarn, smooth and silky, with a soft halo (pun unintended!) of cashmere. It’s currently available in a couple of colorways on the ColourMart website.

The shawl ended up being as beautiful as I had envisioned. I’m very happy with both the yellow and the gray shawl and can’t wait for a suitable occasion to wear one of them!

Halo pattern is now available in my Ravelry store here.

—

Viime kesänä sain huivi-idean, joka muistutti halo-valoilmiötä. Useampana talvena olen nähnyt noita ilmassa olevien jääkiteiden aiheuttamia “valeaurinkoja”. Osa niistä on ollut pyöreitä, osa aivan erimuotoisia. Nyt halusin neuloa huivin, joka koostuisi samoista elementeistä kuin Auer-huivi, mutta jonka pitsiosuudet pitenisivät huivin säteen kasvaessa.

Langaksi valitsin kirkkaankeltaisen vyyhdin Handun Luomuhuivilankaa. Siinä on 600 metriä sadan gramman vyyhdillä, joten se on oikein mukavanpaksuista, ei liian ohutta, mutta yhdestä vyyhdistä saa jo järkevänkokoisen pitsihuivin. Ajatuksenani oli neuloa samaa yksinkertaista pitsiä aina oikein neulottavien raitojen väliin, kunnes lanka loppuu, joten tällä kertaa ei edes tarvittu tarkkoja laskelmia, niinkuin monen muun huivimallini kohdalla.

Aluksi huivi eteni huimaa vauhtia, kuten niskasta aloitettavat huivit yleensäkin. Veljeni, joka ei neulo, oli vierailulla samana päivänä, jona aloitin huivin ja vitsaili, että älä nyt kerralla neulo koko huivia. Kerroin, että aluksi näyttää siltä kuin huivi voisikin valmistua saman päivän aikana, kun puoliympyrän säde kasvaa nopeasti, mutta kerrosten pidentyessä niiden neulomisaikakin pitenee, joten huivin koko ei pian enää näytä juurikaan kasvavan.

Pian huivin kanssa tuli vastaan ensimmäinen ongelma. Olin viime syksynä raskaana ja pahoinvointi oli alussa aikamoista. Olen aina rakastanut puhtaan keltaista väriä, mutta tällä kertaa väri tuntui pahentavan huonoa oloani. Olo oli sen verran kamala, ettei sitä viitsinyt ehdoin tahdoin pahentaa millään harrastuksella – neulomisen on tarkoitus tuottaa hyvää oloa, eikä pahaa – joten huivi sai jäädä hyllylle odottamaan pitkäksi aikaa. Jonkin ajan kuluttua jouduin jättämään neulomisen kokonaan, koska käsien liike pahensi merisairautta eikä käsitöiden tekeminen siksi ollut enää mielekästä.

Lopulta lähempänä joulukuuta oloni oli jälleen riittävän hyvä keltaisen huivin jatkamiseen. Huivi etenikin hyvin, kunnes vastaan tuli uusi pulma: lanka loppui keskellä pitsiraitaa, eikä se näyttänyt ollenkaan hyvältä. Vaihtoehtoina oli purkaa edellisen pitsiosuuden loppuun ja jättää huivi pieneksi, tai sitten keksiä reunaan jokin aivan muu ratkaisu. Päädyin jälkimmäiseen: päätin neuloa reunaan pitsireunuksen, joka olisi aivan erilainen kuin huivin peruspitsi. Parin mallitilkun jälkeen tiesin, mitä halusin ja sain purkaa muutamia kymmeniä kerroksia neuloakseni reunan.

Huivi olisi ollut valmis reilusti ennen joulua, ellei lanka olisi loppunut kesken noin 2/3
reunapitsiä neulottuani! Olin ennen purkamista arvioinut hyvän tovin, että langan pitäisi riittää koko reunukseen, mutta ei se riittänyt! Nyt menikin pidempi hetki miettiessä, mitä teen. Purkaako koko reunus ja edellinen pitsiraita, vai jatkaako huivi valmiiksi toisella langalla. Kolmas vaihtoehto oli purkaa reunus ja neuloa se eri langalla, jolloin värin vaihtuminen ei olisi ongelma, reuna kun neulotaan sivuttain, toisin kuin muu huivi. Samaa lankaa, etenkään samassa värissä, ei enää ollut saatavilla.

Selasin lankavarastoani – onneksi olin syöttänyt kaiken Ravelryyn, joten omaisuuteni tutkiminen kävi helposti – ja ainoa järkevä vaihtoehto oli ColourMartin Diamante värissä Sun. Koska se oli ColourMartin lankoja, se pitäisi vyyhdetä ja pestä ennen käyttöä. En halunnut ottaa riskiä, että Handun huivilanka huopuisi pesussa, jos pesisin koko huivin vasta valmiina. Tässä vaiheessa raskautta pahoinvointi oli tosiaan jo hellittänyt, mutta tilalle oli tullut muita vaivoja, enkä pystynyt pesemään lankaa moneen viikkoon ja projekti viivästyi taas.

Lopulta sain kuin sainkin huivin valmiiksi tammikuun lopulla. Koska lanka oli loppunut kesken, en halunnut suositella juuri tuonpaksuista – 600 m/100 g – lankaa, sillä sitä tarvittaisiin pienimpäänkin huivin kokoon enemmän kuin yksi vyyhti. Päätin siksi neuloa uuden mallihuivin vähän ohuemmasta langasta. Samalla saisin myös tarkistettua toisen koon silmukkamäärät ja sen, että olen laskenut oikein ja toisestakin koosta todella tulee suunnilleen puoliympyrä!

Uuden huivin langaksi valitsin vaaleanharmaata ColourMartin Diamantea. Olin juuri tilannut tuota lankaa lisää useammassa värissä ja tuo vaaleanharmaa niistä oli juurikin haloilmiön värinen. Neuloin langan kaksinkerroin saadakseni juoksevuudeksi noin 700 m/100 g. Samaan aikaan laitoin ohjeen jo koeneulottavaksi, joten tein uutta huivia yhtä aikaa koeneulojien kanssa.

Tällä kertaa tielle ei tullut kompastuskiviä ja huivi valmistui noin kuukaudessa. Diamante on todella ihanaa lankaa, kasmir antaa untuvaisen pinnan, kun taas silkki tekee lankaan pienen kimalluksen. Merino puolestaan tekee langasta soljuvaa ja sileää. Lankaa on parhaillaan joitakin värejä tarjollakin ColourMartin nettikaupassa.

Huivimallista tuli juuri niin kaunis kuin haaveilin, vaikka malli muuttuikin matkan varrella. Olen erittäin tyytyväinen sekä keltaiseen että harmaaseen huiviini ja niille tulee varmasti käyttöä.

Halo-huiviohje on saatavilla Ravelryn kautta täällä.

New Pattern: Auer

Auer is a crescent shaped shawl knit top-down, starting from the neck. It is worked in garter stitch and simple lace. The Finnish word auer means haze formed by dry dust particles.

The yarn used in the model shawl is ColourMart Cashmere 8/44NM 4ply weight. Even though the yarn is pure cashmere, it has a silky feel and a wonderful drape thanks to the way it was made: several dense cobweb weight yarns were plied into a light fingering weight yarn. Unfortunately this also makes at least some of the colorways unbalanced, meaning a stockinette stitch fabric would bias, but there’s no biasing problem with garter stitch and lace. This yarn is definitely one of my favorites ever!

—

Auer on niskasta aloitettava puoliympyrän muotoinen huivi. Siinä vuorottelevat aina oikein neulottavat raidat ja yksinkertainen pitsi. Jos lanka sattuu loppumaan kesken, huivin silmukat on helppo päätellä jo aiemmin – pitsikuvio on vain muutaman kerroksen korkuinen, joten lopputulos näyttää joka tapauksessa hyvältä.

Mallihuivin lanka oli ColourMartin 8/44NM-kasmiria. Se on kerrattu useammasta hyvin ohuesta ja tiiviistä langasta ja siksi se on silkkistä ja ihanan laskeutuvaa. Tuolla valmistusmenetelmällä tosin langasta tulee helposti epätasapainoista, mikä tarkoittaa, että sileä neule vetää vinoon, mutta vika ei tule esiin neulottaessa aina oikein tai pitsiä, joten tämän huivin kanssa lanka toimii erinomaisesti. Lanka on ehdottomasti yksi suosikeistani!

Building Blocks Shawl

When I have time, I knit from other designers’ patterns, too. In October 2016 I took part in a mystery knit-a-long by Stephen West. The shawl is called Building Blocks Shawl and unlike The Doodler, the previous mystery shawl by Mr. West, it was rather straightforward. I have to say I was a bit disappointed because there wasn’t much of a mystery after the first two clues since you knew how the shawl would develop, no surprises in which direction you’d be working next.

This summer I finally finished the project! So far the shawl has mostly been decorating the top of our book shelf since the summer has been warm here, but when the temperature drops, I’ll give it a go.

Despite the lack of surprises in the pattern, I enjoyed knitting my Building Blocks, not least because of the superb ColourMart cashmere and cashmere blends I had chosen for yarn. The black and charcoal are from a scrap set, meaning I don’t know the exact fiber content. Clearly they’re mostly wool, judging by the way the yarn feels and behaves.

The beige yarn consists of two different yarns, of which one contains some angora since it made me cough a bit – not too bad, though, if I just kept the work a bit further from my face while knitting. The beige yarns are also from a ColourMart scrap set.

The blue is pure cashmere. Or it would have been, had I not thought I’d run out of yarn. In the solid blue section I used two strands of the cashmere and one strand of light weight pure merino. They happened to be approximately the same shade so if you didn’t know, you couldn’t tell there are two completely different yarns in that section. Also these yarns came from scrap sets, but those weren’t random yarn but were classified by fiber content. The blue merino set even had a photo, so I knew what was coming unlike the other ones that I had bought blind – the surprise sets cost less, which combined with the surprise factor makes them very tempting.

As the other colors, also the orange is made of two separate yarns. One of them came from the same ColourMart scrap set as the black, charcoal and two beiges, and I suppose it contains some silk, given the sheen. The other orange, then again, is the only one I’ve bought on cone. It’s 52 % cashmere and 48 % linen – an absolutely fantastic yarn! I don’t know, yet, how it’ll endure wear, nevertheless I bought three cones of it back in 2014. The only negative side I have discovered yet about this yarn is that it bleeds color. So if I ever want to knit it together with anything light colored, I’ll have to skein and wash it first.

—

Neulon välillä myös muiden ohjeista, kun ehdin. Lokakuussa 2016 osallistuin Stephen Westin mysteerihuivin yhteisneulontaan. Huivi on nimeltään Building Blocks Shawl ja toisin kuin edellisen vuoden mysteerihuivi Doodler, rakennuspalikkahuivi oli aika suoraviivainen. Olin vähän pettynyt, kun huivissa ei kahden ensimmäisen vihjeen jälkeen ollut mitään yllätyksellistä. Olin toivonut huivia, jossa ei koskaan tiedä, mihin suuntaan seuraavaksi neulotaan ja millä tekniikalla.

Huivista tuli minulla vähäksi aikaa ikuisuusneule eli sellainen, joka vain jatkuu ja jatkuu ja jota neulotaan pikkuhiljaa pitkän aikaa. Lopulta sain sen valmiiksi kuluneena kesänä. Vihdoin! Lämpimän kesän vuoksi huivista ei ole vielä käyttökokemusta, mutta kunhan syksy todella alkaa, se pääsee varmasti käyttöön.

Yllätyksettömyydestä huolimatta Building Blocksia oli oikein mukava neuloa. Suoraviivaisena se oli helppo ottaa esiin tai mukaan neuletapaamisiin ja jatkaa siitä, mihin oli jäänyt ilman kummempaa miettimistä tai ohjeen tavaamista. Lisäksi olin valinnut langoiksi ColourMartin kasmiria ja kasmirsekoitteita, joten erityisesti lankojen puolesta työ oli unelmaneule.

Huivin musta lanka koostuu kahdesta samanlaisesta langasta, joista toinen on tasaisen musta ja toinen meleerattu tummanharmaa. Langat ovat peräisin jämälankasetistä, jonka ostin yllätyspussina ColourMartilta. En siksi tiedä, mikä lankojen tarkka kuitusisältö on. Tuntuman perusteella ne ovat enimmäkseen villaa, jotakin muuta kuin merinoa.

Hiekanvärinen lankakin koostuu kahdesta eri langasta, mutta ne ovat keskenään erilaisia. Toinen on yksisäikeistä, toinen kierteistä. Myös nämä molemmat langat ovat peräisin samasta ColourMartin yllätyspussista. Kierteisessä langassa on ilmeisesti angoraa, sillä se yskitti minua vähän, ei kuitenkaan liikaa neulomista ajatellen, kunhan pidin neuleen sylissäni enkä aivan kasvojen edessä.

Sininen lanka on kokonaan kasmiria – tai olisi ollut, ellen olisi arvellut langan loppuvan
kesken. Kaivoin varastosta samanväristä merinoa jatkoksi, kun aloin neuloa yksiväristä, sinistä raitaa. Tuossa raidassa käytin kahta kasmirsäiettä ja yhtä merinosäiettä. Myös nämä langat ovat peräisin saman yrityksen myymistä jämäseteistä, tosin sellaisesta, jossa kuitusisältö on kerrottu, joten tiedän toisen olevan kokonaan kasmiria ja toisen kokonaan merinoa. Kasmir oli meleerattua, merino yksiväristä, muuten niiden väri on täsmälleen sama, joten lopullisesta neuleesta voisi olla vaikea huomata, että raidassa on käytetty useampaa eri lankaa.

Oranssit osuudet ovat myös kahta eri lankaa. Toinen niistä on vieläpä samasta yllätyspussista kuin mustat ja hiekanväriset. Siinä on luultavasti silkkiä mukana, sillä langassa on untuvaisen pinnan lisäksi kiiltoa.

Toinen oranssi on ainoa, jonka olen ostanut kartiolla. Siinä on 52 % kasmiria ja 48 % pellavaa – unelmalanka! En vielä tiedä, miten lanka kestää käytössä, mutta ostin sitä siitä huolimatta aikanaan useamman kartion. Ainoa huono puoli tuossa langassa on, että ainakin tuo oranssi väri päästää aika paljon väriä pesussa. Olin suunnitellut neulovani sitä erääseen toiseen huiviin valkoisen, samanlaisen langan kanssa, mutta oranssi lanka olisi pitänyt pestä ensin huolella – eli vyyhdittää, pestä ja keriä, mikä on noin ohuen langan kanssa erittäin katastrofialtis prosessi – ja silti olisin saanut pelätä, värjääkö oranssi kuitenkin valkoisen langan. Taidan neuloa sen yksinään tai jonkin tummemman langan kanssa.

New Pattern: Taina’s Arrow

I had two skeins of Handu singles, pink with a little bit of blue speckles. I wanted to knit a shawl with them and to try the arrow shape since it’s a rather interesting way of making a triangle. I thought I’d go with something simple since the yarn was variegated and would hide a more complex patterning.

A previous shawl of mine, Taina, had been very addictive to knit so I used the same sequence of eyelets and garter stitch. The resulting shawl is called Taina’s Arrow.

The model shawl is 65 cm deep and 210 cm wide after blocking. It’s a very good size for a tall woman like me (I’m 180 cm/5’11¨), and it won’t be overly large for medium or smaller women, either.

—

Neuloin huivin kahdesta sinisillä täplillä maustetusta vaaleanpunaisesta Handun sinkusta. Halusin kokeilla nuolen muotoista huivia, koska ne näyttivät niin mielenkiintoisilta. Päätin käyttää koukuttavaksi osoittautunutta Tainan kuviota, jossa vuorottelevat aina oikein neulonut raidat ja yksinkertaisimmat mahdolliset pitsikerrokset. Lopputulos: Tainan nuoli eli Taina’s Arrow.

New Pattern: Miriam

Miriam is the warm-up pattern of Tour-de-Sock 2018. It is worked from the cuff down in stranded knitting. In my humble opinion it is a rather good pattern for brushing up your skills in stranded knitting thanks to the short color runs and very simple pattern repeat. You can concentrate on your hands instead of charts.

I had had the idea for the pattern as early as in December 2015 when working on a design for another sock competition. That other design ended up not meeting my requirements, so it never saw daylight, but Miriam stayed in the back of my head, waiting for the right moment.

In the summer of 2017 I finally got to working on Miriam. Yet again there were obstacles, this time pain in some of my fingers, so I had to leave the sock in the middle of the heel. Last winter I saw the call for designs in the Tour-de-Sock Ravelry group and thought that this would be my opportunity to finish up the design. I picked up the work and continued, running into much greater technical challenges than I had expected, but finally I had a finished sock that met my standards. I even managed to submit a day before the deadline!

Miriam is currently available via the Tour-de-Sock website for the registered racers. Registration is open for everyone and ends on July 5. Please don’t mind the ‘June 25’ on the registration sheet (follow the link on this page), the correct date is stated on the main page of the Tour-de-Sock site. The registration fee is $10 and it (minus the Paypal and shipping expenses for prizes) goes to to Doctors Without Borders. Being a racer doesn’t bind you in any way: you will get the patterns – 1 warm-up, 6 stages, possibly yet something more = at least 7 patterns – but you aren’t obliged to knit at all. So in my opinion, it’s definitely worth the cost!

—

Miriam on vuoden 2018 Tour-de-Sock -sukkakilpailun lämmittelymalli. Miriam neulotaan varresta alaspäin kirjoneuleena. Jos kirjoneule takkuaa, tämä on mielestäni aika hyvä malli harjoitteluun, sillä värijuoksut ovat lyhyitä ja kuvio on erittäin yksinkertainen. Voit keskittyä käsiisi kaavioiden sijaan.

Idea malliin oli ollut mielessäni jo joulukuusta 2015, kun suunnittelin toista sukkamallia erääseen muuhun sukkakilpailuun. Tuo malli ei lopulta ollut niin hyvä, että olisin voinut lähettää sitä, ja vauvaa hoitaessa aikakin loppui pahasti kesken tuolloin, joten en julkaissut sitä lainkaan. Miriam kuitenkin jäi takaraivooni odottamaan sopivaa hetkeä.

Kesällä 2017 lopulta otin Miriamin “pöydälle” ja aloin työstää sitä. Pian ilmeni kuitenkin uusia mutkia matkaan: pari sormeani kipeytyi niin, että joudui jättämään sukan keskelle kantapäätä. Viime talvena sitten näin Tour-de-Sockin Ravelry-ryhmässä viestin, jossa haettiin sukkamalleja kuluvan vuoden kilpailuun. Näin Miriamin tilaisuuden koittaneen ja jatkoin työtäni sen parissa. Se osoittautui huomattavasti haastavammaksi kuin olin ajatellut mutta lopulta erään suuremman remontin jälkeen sain sen valmiiksi. Ehdin lähettää sähköpostin jopa päivää ennen deadlinea!

Miriam on tällä hetkellä saatavilla vain Tour-de-Sock -sivuston kautta, ja vain rekisteröityneille kisaajille. Kilpailu tosin ei ole millään tavalla velvoittava, mitään ei ole pakko neuloa eikä kisasta putoa pois, joten kuka tahansa voi rekisteröityä. Maksu on 10 dollaria (USD) ja se menee Paypal-kulujen ja palkintojen postikulujen kattamisen jälkeen Lääkärit ilman rajoja -avustusjärjestölle. Rekisteröityä voi heinäkuun 5. päivään saakka lomakkeella, jonne on linkki tällä sivulla.

Miriamista on kilpailun ajan tarjolla vain englanninkielinen versio. Suomenkielisen version julkaisen tämän kesän Tour-de-Sock -kilpailun päätyttyä, toivottavasti jo syksyn aikana, samaan aikaan kun laitan englanninkielisenkin version tarjolle myös muille kuin kilpailijoille.

Viimeisessä kuvassa on alkuperäinen sukka, jota työstin kiireellä helmikuussa. Muissa kuvissa on myöhemmin keväällä tekemäni pari, jonka sukissa on keskenään eri väridominanssi – siksi toinen näyttää vaaleanpunaiselta ja toinen siniseltä.

New Pattern: Itu

I had a skein of some very beautiful green yarn, SweetGeorgia Yarns Tough Love Sock in colorway Basil. I wanted to make something squishy out of it, preferably using it up. I started a two-color brioche shawl from the tip, working an i-cord edge at the same time as the rest of the shawl.

Itu is part of the same series with Humus, Honka and Moreeni, and got the same branches on one edge. I ended up unraveling and re-knitting the branching edge several times until I was happy with the branches, or roots, as I see them.

The shawl turned out even squishier than Humus and Honka, most likely thanks to the SweetGeorgia yarn that was squishy in itself. It was some rather plump yarn compared to many other fingering weight yarns. If I remember correctly, another colorway of that yarn wasn’t quite as plump, so my skein may have been an exception. Nevertheless, I wrote the pattern so that you wouldn’t run out of yarn even if your skein was the same as my Basil. On the other hand, you can continue longer if there’s enough yarn.

 

The pale yarn in the model shawl is Lorna’s Laces Solemate. The colorway is Princess Donna and it’s a combination of pink, mint green, pale blue and the base color off-white. This yarn was rather skinny compared to most other fingering weights. The 30 % of viscose makes it dense. Actually, I first tried to knit socks with this yarn, but the fabric stretched so much when I kept trying the unfinished sock on (not even actual wear, but trying it on several times!) that I soon abandoned the idea of socks.

—

Patenttihuivien sarja jatkuu. Nyt vuorossa on kulmasta aloitettava Itu. Samoin kuin edeltäjänsä Humus ja Honka, myös Itu on enimmäkseen telkkarineuletta. Reunan tuppilo neulotaan samalla kertaa kuin muu huivi, joten saattaa mennä parisen tusinaa kerrosta ennenkuin se tulee selkäytimestä.

Vihreä mallihuivin langoista on ihanaa SweetGeorgia Yarns Tough Love Sockia värissä Basil. Lanka on yllättävän pulleaa ja siksi lankaa kului enemmän kuin vaaleaa lankaa, joka puolestaan on Lorna’s Laces Solemate. Huivin Solemate on vaaleanpunaisella, mintuvihreällä ja vaaleansinisellä maustettu luonnonvalkoinen, nimeltään Princess Donna. Kumpikin lanka oli jo yksinään herkullista, yhdessä nuo vielä korostavat toistensa hyviä puolia. Vielä en ole raaskinut käyttää huivia, mutta kyllä tuosta yksi lempihuiveistani tulee.

New Pattern: Moreeni

I’ve just released my first ever hat pattern, Moreeni. It’s worked in two-color brioche and it has the same branching motifs as Humus and Honka shawls. The hat is designed for adults even though my 6-year-old son posed for the photos. The smallest size will probably fit most kids of his age.

 

The first hat became a bit too tight for me so I knitted another one, this time making sure it wasn’t too small. This second hat was knitted with BC Garn Lucca that has sadly been discontinued several years ago. The hat is heavenly soft! There’s a photo of the second hat further down this post.

Finally, I knitted a third Moreeni with some ColourMart merino. I love the combination of these pink and gray, so I’ll probably knit another one in the same yarn. The photo of this hat is at the bottom of this post.

—

Sain valmiiksi ensimmäisen pipo-ohjeeni, Moreenin. Se on kaksiväristä patenttia ja samaa sarjaa kuin Humus ja Honka. Kuviot syntyvät lisäyksin ja kavennuksin, joten tämäkin malli on kohtalaisen suoraviivainen. Moreeni on osa e-kirjaa, johon kuuluvat myös kolme huivia: Humus, Honka ja Itu.

 

Moreeni on suunniteltu aikuiselle, vaikka ensimmäisessä kuvassa poseeraakin 6-vuotias poikani. Ensimmäisestä piposta tuli sittenkin liian tiukka minulle, joten neuloin itselleni uuden rennommin rantein ja suuremman koon mukaan. Lankana tässä uudessa pipossa oli BC Garnin Lucca, jota harmillisesti ei enää valmisteta. Pipo on unelmanpehmeä! Toisaalta patenttineule, tai tarkemmin patenttijoustin, jota Moreenikin on, jo itsessään on niin kuohkeaa, että piposta tulee kuohkean pehmeä melkein millä tahansa langalla.

Tein vielä kolmannenkin Moreenin. Se syntyi ColourMartin merinosta, joka myös on untuvanpehmeää. Vaaleanpunaisen ja harmaan hempeä yhdistelmä viehättää niin paljon, että neulon todennäköisesti vielä ainakin yhden pipon näillä samoilla väreillä.

New Pattern: Honka

I’m proud to announce that Honka has now been released. It’s available through my Ravelry store here both in English and in Finnish.

Honka is a triangular shawl worked in two-color brioche. The name Honka means pine tree in Finnish. I was inspired by the strong roots of the Scots pine. The center spine of the shawl mimics the major root of the tree.

The story of Honka goes back to summer 2016 when I attended a two-color brioche class by Stephen West. It was part of the first ever Jyväskylä Summer Knit Festival. I was so excited it was difficult to sleep both the night before and the night after. Immediately after the class I begun to knit a triangular shawl, using the techniques I had just learned. I loved the shawl, but wanted to change a couple of things, so I needed to figure out how exactly to do it. I went back to school in the autumn 2016 so I didn’t have nearly any time until April. Then I finally had the chance to find the solutions and started the next shawl.

That second shawl became Humus. I still wanted to produce something more like the first shawl. In the meantime I knitted a trird shawl, Itu – I’ll get back to that one fairly soon. Finally, after over a year from my initial brioche bite, I cast on for Honka, an improved version of my first ever brioche shawl. I hope you will enjoy it as much as I did!

—

Honka-huivin ohje on nyt julkaistu. Ohje löytyy Ravelry-puodistani ja siihen sisältyy sekä suomen- että englanninkielinen pdf.

Honka aloitetaan ylhäältä ja siitä tulee kolmion muotoinen. Huivi neulotaan kaksivärisenä patenttineuleena, joten se on käytännössä kaksipuolinen eli sitä voi käyttää kumminpäin tahansa. Honka on saanut innoituksensa ja nimensä männyn juurakosta.

Huivin tarina alkoi ihkaensimmäisillä Jyväskylän neulefestareilla kesällä 2016. Osallistuin tuolloin Stephen Westin patenttineulekurssille. Siitähän sitten innostuin niin, että kotona piti heti aloittaa kokonainen huivi käyttäen juuri kurssilla opittuja tekniikoita. Sovelsin vanhaa ja hyväksi havaittua menetelmää ja neuloin ensin pienen “palikan” patenttia, ja poimin sitten silmukoita sen reunoista. Sen jälkeen lisäsin silmukoita reunoilla ja keskellä saadakseni kolmion.

Huivista tuli oikein ihana. Halusin kuitenkin ehdottomasti muuttaa kolme asiaa siinä, ja koska olin juuri aloittanut opiskelun, en ehtinyt miettiä ratkaisuja ennen kuin vasta kevään ollessa pitkällä. Huhtikuussa sitten pääsin uuteen yritykseen ja syntyi Humus. Ensimmäisestä huivista jäi kuitenkin kytemään ajatus neuloa melkein samanlainen huivi kuin ensimmäinen oli ollut. Kesällä tein ensin vielä Itu-huivin, joka on samaa sarjaa ja josta saatte lukea lisää piakkoin. Lopulta, yli vuosi Stephenin kurssin jälkeen, aloitin vihdoin Hongan.

Hongasta tuli juuri sopivankokoinen neljällä vyyhdillä. Reunan kuvio näkyy paremmin kuin olin toivonut, sillä valitsin erehdyksessä toiseksi reunan väreistä muita jonkin verran paksumman langan. Se olisi oikeastaan vaatinut paksummat puikot, mutta sattuma toimi tässä kohtaa hyvään suuntaan, sillä kuvio tulee nyt paremmin esiin kuin ohuemmalla langalla olisi tullut.

Kaikenkaikkiaan Honka onnistui täysin. Siitä on tullut talven käyttöhuivini, se on lämmin ja riittävän suuri. Lisäksi reunan kuvioiden kylmähkö, kirkas keltainen on lempivärini.